Pelle on nauttinut ulkoiluharrastuksestaan kohta jo vuoden
päivät. Nyt myös Piitun kohdalla on alettu miettiä pitäisikö sille suoda samat
ulkoilumahdollisuudet kuin Pellelle. Se on nähkääs alkanut osoittaa hieman
kiinnostusta ulkomaailmaa kohtaan.
Jotenkin sen päätöksen tekeminen vaan ei tunnu yhtään niin yksinkertaiselta.
Sehän voi jäädä auton alle. Tai eksyä. Joku eläinkin voi napata sen. Tai mitä, jos
se ei enää haluakaan tulla kotiin. Ja miten se pärjää, kun se on niin pienikin.
Nyt kun Piitu vihdoinkin on tottunut ihmisiin ja siitä on
tullut supersosiaalinen, olisi kurjaa jos se vieraantuisi meistä päästessään
luontoon. Se on kuitenkin vasta niin vähän aikaan ollut ihmisistä kiinnostunut,
että pienikin maistiainen vapautta voisi mahdollisesti sysätä sen takaisin siihen pisteeseen mistä lähdettiin. Sitten on turha enää odottaa sitä syliin puskemaan ja
makaamaan.
Olemme erityisesti Lauran kanssa yrittäneet siedättää Piitua
ihmiskontaktille ja tulokset ovat olleet tajunnan räjäyttävät. Ennen se ei
antanut edes koskea kunnolla, mutta nyt sen saa jo nostettua hetkeksi syliin.
Olisi todella kurjaa, jos näistä huimista edistysaskelista joutuisi luopumaan.
Mutta toisaalta, voiko näin itsekkäistä syistä kieltää
kissalta sitä kaikkea mahtavuutta mitä se saisi ulkona kokea. On pakko myöntää,
että ei Piitua kovin paljoa leikitetä sisällä. Se leikkii sen minkä se leikkii joko
yksin tai Pellen kanssa. Onneksi näin isossa talossa on kuitenkin aika paljon
tilaa temmeltää ja monta koloa mihin tunkea, joten tilanne on huomattavasti
parempi, jos vertaa vaikkapa kerrostaloyksiöön. Mutta ulkona olisi niin paljon
enemmän erilaisia virikkeitä. Kaikki ne äänet, hajut ja maut. Eihän elämä
sisällä ja elämä ulkona ole virikkeiden osalta mitenkään vertailukelpoiset. Ulkona
Piitu, vanha kunnon lintubongari, pääsisi tosi toimiin. Voisi tosin lintuharrastus
mennä uusille urille. Tuskin tyytyisi Piitu enää vain katselemaan...
Onhan se toisaalta niinkin, että menköön, jos on mennäkseen.
Se on jo pariin otteeseen päässyt haistelemaan ulkoilmaa ja selvästi alkanut
rohkaistua sen suhteen. Ehkä Pelle vanhana konkarina toimisi mentoorina,
jolloin voitaisiin välttyä suuremmilta vahingoilta. Sitä paitsi, jos nyt jotain
on sattuakseen niin ei kai sille mitään voi. Pakko sekin mahdollisuus on
hyväksyä.
Heta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti